Eka kuukaus on nyt paketissa ja tuntuu et aika menny sika nopeesti mut sit toisaalt tuntuu et tapahtunu kauheesti kaikkee ja et siit on ikuisuus ku sanoin heipat kaikille Suomessa. Mut nojoo, arki on kaikinpuolin lähteny sujumaa hyvin! Tanssimassa käyn kaks kertaa viikossa, salilla niin usein ku kerkeen, rotareitten kaa tavataa tiistaisin, iskän kanssa lenkkeillään ja koulu ja kaverit siihen vielä lisäks, ni päivät on aika täynnä ja tekemistä riittää! Aattelin nyt tällee kuukauden kunniaks listata jotain asioita, jotka on tääl erilaisia ku mihin oon tottunu kotona ja Suomessa:
Ensinnäki se et tääl syödää päivän toinen lämmin ruoka joskus 10-11 aikaa illalla, ja ainaki mun tarpeisii nähden yöunet jää viikolla liian lyhyiks ku aamusin on aikanen herätys. Viikonloppusin nukunki sit about 11 tunnin yöunia..
Aikataulut ei oo ihan niin justiinsa, esimerkiks meil oli yks tiistai Rotary tapaaminen, jonka oli sanottu alkavan kaheksan jälkeen. Eurooppalaisina mentii tän toisen vaihtarin kaa paikalle 5 yli kaheksan ja päädyttii istumaa tunti autossa ihmettelemässä, ku lopulta sitte yheksän aikoihin muut tuli paikalle.
Ja sit tietenki poskipusut, nyt naurattaa ku aattelen et ekana päivänä täällä ku tapasin noitten vanhempien tuttuja tai rotareita ni kättelin niitä, mut nykyää ei kyl tulis enää mieleekää.
Tääl on tosi paljon alkeellisempaa, esim koulussa ei todellakaa oo mitää elektronisia kosketusnäyttö hommia ja meil kotona ei oo esimerkiks tiskikonetta.
Suomessa meiän juhlat on yleensä yksityisiä ja ne pidetää kotona. Täällä ei, joka lauantai on boliche jossain julkisessa paikassa ja melkee koko kaupungin nuoret menee sinne. Juhlat alkaa täällä sillon ku ne on jo Suomessa loppunu. Usein keräännytää kavereittenkaa yhtee joskus 11 aikoihin ja sit ehkä 2 aikoihin yöllä lähetää.
Kadut on täynnä kulkukoiria ja usein niit tulee kouluuki pyörimää.
Tääl ollaa tosi isänmaallisia, joka aamu koulussa nostetaa lippu ja muutenki Argentiinan lippuja liehuu kaupungilla ja ihmisten parvekkeilla.
Koulussa ei oo lämmintä ruokaa ja jos haluu jotain syödä ni voi käydä ostamassa koulun kioskista. Siel on enimmäksee pullaa, karkkia, hamppareita, limpparia jne.ni oon yleensä mielummin ottanu kotoota mukaa jotain vähä terveellisempää :D
Koulun vessoissa EI OLE PAPERIA, mikä tuotti mulle ensimmäisen kerran vähän päänvaivaa mut nyt oon jo oppinu ottamaa omat paperit mukaa.
Koulussa on "koulupuku", sellanen valkonen teltta. Aluks se tuntu ihan oudolta ja mun mielest näytti siltä et oltais kaikki oltu jossain mielisairaalassa, mut nyt oon jo tottunu ja on ihan kivaa ku ei tarvii aina miettii et mitä puen päälle, vaik yleensä tykkäänki pitää neuletta tms koulupuvun päällä!
Mun lempijuttu tääl, siesta. Koulu loppuu puolenpäivän aikoihin, sit syödää ja sen jälkee on yleensä pari tuntii aikaa nukkuu.
Ei mitää läksyjä, tai jos on ni tosi vähän verrattuna siihen määrää mitä Suomessa. Mun koulunkäynti on täl hetkel suurimmaks osaks sitä et yritän pysyy hereillä ja ymmärtää ees muutaman sanan tunnin aikana. Ja viikon kohokohta mulle on ku meil on englantia ja pystyn oikeesti tehä jotain järkevää.
Tunneilla kaikki huutaa ja tekee jotain ihan muuta ku kuuntelee opettajaa, paitsi kahen opettajan tunneilla on aika hiljasta. Jos oon ymmärtäny oikein ni jos haluu monisteita tms ni joutuu ite maksaa siit kopioimisesta, ei paljoo mut kuitenki. Veikkaan et Suomessa ykskää opiskelija ei suostuis maksamaa siitä et sais monisteen. Tääl ei myöskää oo koulukirjoja, mikä on must iha outoo ku miettii sitä säätöö mitä Suomessa on koulukirjojen hankkimisen kaa.
Täs on nyt jotain mitä mulle tuli ensimmäisenä mielee, paljon asioit on erillailla mut onneks myös paljon mitä on samanlailla ku kotona! Haluun viel lyhyesti tähän loppuu kertoo miten mulla menee ja millasilla fiiliksillä oon ensimmäisen kuukauden jälkee. Kaikki on hyvin, mulla on perhe ja mul on kavereita, mul on koti ja oma huone, on harrastukset ja koulu, mut jos totta puhutaa ni mikää niist ei viel tunnu omalta, ei tunnu siltä et tää ois mun elämä mitä elän, koska oon viel ihan hukassa et miten päin pitäs olla. Ihan ku oisin vaa kylässä täällä, on vaikeeta olla ihan niinku kotona jossain missä koko kulttuuri on ihan erilainen, tavat on erilaisia, kieli on eri, äiti ja iskä on eri, ja yksinkertasesti mikään ei oo samaa ja koti on kaukana.Tuntuu et koska oon vaihtari ni mult oletetaa et koko ajan pitäis hymyillä, olla ilonen ja energinen ja menossa johonki, ja välil haluisin vaa muistuttaa kaikkia et oon ihan niinku neki. Ennen mun lähtöö luin siitä et vaihtovuosi tulee olee elämän paras ja samalla kauhein vuosi ja nyt tällee kuukauden jälkee oon aika varma et se tulee pitämää paikkaansa. Välil on niit hetkiä ku elämä hymyilee ja tuntuu et kaikki tää on sen arvosta et lähin Suomesta, mut välil taas mietin et miks ihmeessä lähin ja tekis vaa mieli käpertyy peiton alle ja itkee. Tiiän et nyt ollaa vast tän vuoden alussa ja tää on varmaa vaikeinta aikaa ku yrittää rakentaa jonkunlaist elämää ihan tyhjästä ja samal ettii sitä omaa paikkaa täs kaikessa, mut toivon et se aika tulee nopeesti ku tää alkaa tuntumaa elämältä, eikä enää pelkältä selviytymiseltä. Just nyt on ikävä kotiin ja mieli vähän maassa, johtuu ehkä siitä et oon ollu melkein viikon kotona kipeenä ja on ollu vähän liikaaki aikaa miettiä kaikkee ja olla yksin, mut varmasti jo ens viikolla oon vähän positiivisemmella mielellä! Aina ei tosiaa oo helppoo, mut oon varma et tää tulee olee sen arvosta.
 | |
| "I'm not telling you it's going to be easy I'm telling you It's going to be worth it." - Iiris |
