Kello on 23.30 ja kirjottelen tätä puhelimella. Luin just yhen blogi postauksen liittyen vaihtoon (laitan linkin tähän alapuolelle) ja tuli ihan hirvee pakko kirjottaa. Toi teksti olis voinu olla sanasta sanaa mun kirjottama ja siks halusin nyt tulla jakaa mun tunteita ja ajatuksia. Nyt ku ollaa jo vaihon loppupuolella, en voi olla yhtäkää päivää miettimättä et mä tuun pian takas kotii. Oon ihan hirveen innoissaa, suoraa sanottuna mul on ihan kauhee ikävä kotii. Ikävä maailman tyhmimpiä ja normaaleimpia asioita, äitin tuoksua, iskän ruokia, mummin kanssa höpöttelyä, Arnoldsin munkkeja, koiran ulkoiluttamista (jota aina ennen oon vihannu), KOEVIIKKOJA, tuttuja katuja, kiinalaista ruokaa (???), okei makaroonilaatikkoo myös ja suomalaista karkkivalikoimaa ja mökkiä ja saunaa ja tuhatta asiaa lisää. Kaikki on kuitenki ihan hirveen ristiriitasta, yhtenä päivänä haluisin jo olla kotona, mut seuraavana en ikinä haluis lähtee. Koko ajan mult kysellää et onks jo kivaa mennä kotii ja en usko et kukaa on saanu mult kunnollista vastausta, sellast epämäärästä muminaa vaa. Mut ku totuus on se et en ihan oikeesti tiiä, niin yksinkertanen kysymys mut vastaus kauheen monimutkanen. En tiiä kumman takii tuun itkee enemmän, surusta ku joudun jättämää kaiken tänne vai onnesta et pääsen taas kotii. Väkisinki on käyny mielessä et oisko mun vaihon pitäny olla parempi, oisinks mä voinu olla parempi vaihto-oppilas? Tuntuu et on koko ajan sellanen hirvee paine antaa kaikille se ajatus et mun vaihtovuos on ollu ihan super mahtava ja et joka päivä on uus seikkailu. Mut ei, en mä tääl joka päivä käy Iguazun putouksilla tai jäätiköillä; tää on normielämää, sunnuntaina kiroon et taas huomenna on maanantai, ei huvita mennä kouluu, joskus ärsyttää host-vanhemmat ja välillä tulee riitoja kavereitten kaa, pitää siivota huone ja auttaa tiskaamisessa, ihan niinku kotonaki. Se on ihan okei jäädä jonain päivänä kotii kattoo Netflixiä, vaikka ootki vaihto-oppilas. Jos et tekis niitä normijuttuja mitä teet kotonaki, ni miten voisit ikinä tuntee olon kodikkaaks? Jokatapauksessa, mä oon oppinu olemaa vertailematta itteäni ja mun vaihtovuotta muihin ja muiden vaihtovuosii. Mun vaihtovuosi on ollu ihana, mä oon eläny sen mun tavalla, eikä mikää muu tapa ois voinu olla just mulle se oikee tapa. Oon oppinu elämää hetkessä ja tekemää asioita mitkä tekee mut onnelliseks. Virheistä oon oppinu, ikävästä oon selvinny, itkuista oon vahventunu ja kokemuksista oon kasvanu.
Toivon et toi linkin teksti täydentää viel vähän tätä mitä mä haluun sanoo, nimittäin vaik haluisinki höpötellä viel paljon lisää, ni nyt alkaa silmät sulkeutumaa väkisin ja ne ois taas aamukuuden aikoihin saatava auki, ni mä toivottelen täältä hyvät yöt (tai huomenet) sinne Suomeen❤️
http://www.nationalityunknown.com/an-exchange-doesnt-have-to-be-the-year-of-your-life/?utm_content=buffer05506&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer
