PS. I love this

Moikka taas! Varotan jo etukätee et nyt tulee olemaa sekava postaus ja liikaa kuvia:D Mul ois paljon kaikkee kerrottavaa mut yritän selostaa mahollisimman vähän, eiköhän kuvat kerro miten upeita päiviä oon saanu viettää ja kuinka ilonen ja onnellinen oon!

Tandil 4.10.2015

 

Pari viikkoo sitte oli ensimmäinen Rotary tapaaminen, jossa oli kaikki tän piirin vaihtarit. Oli ihan hulluu tavata kerralla niin paljon ihmisiä eri maista, enkä oo varmaa ikinä ystävystyny niin monen ihmisen kaa niin lyhyes ajassa! Kaikenkaikkiaa oli ihan älyttömän hieno päivä, mut myös tosi uuvuttava ja kotimatkalla pyöri kaikki asiat mielessä. Mulla ei vieläkää oo viisumia, ja kohta oon kummiski ollu jo 2 kuukautta täällä. Viisumiasiat on mulle vaiketa mun omalla äidinkielelläki, joten ku yritän niitä viel ymmärtää espanjaks ni ei oo ihan helpoimmasta päästä. Totta kai mun perhe täällä ja mun perhe Suomessa auttaa, mut pakko myöntää et välillä stressaa ja vähän ärsyttää myös tää latinalainen tapa hoitaa asioita, mut kokemus se on seki!

Bahia Blanca 

 

R a k a s t a n tota kaupunkia. Vietettii siel perheen kaa kaks päivää maman siskon perheen kanssa ja sattu viel osumaa ihan täydelliset säät, joten mä olin ihan yhtä hymyä koko viikonlopun! 

Hyvä alku hyvälle reissulle, auto meni rikki kesken matkan ja siellä me sit ihmeteltii koko perheen voimin et mitäs nyt tehää.

Way back home

Oon siis huomattavasti paremmalla mielellä tätä postausta kirjottaessa ku mitä viimeks olin, en voi sanoo ettei olis ikävä kotii, on tietenki, mut se kuuluu tähän vuotee. Tähän kuluneesee kuukautee on mahtunu hirveesti sellasii pienii juttuja mitkä on ollu mulle ihan sika tärkeitä, esimerkiks ku ensimmäisen kerran kutsuin host äitiä mamaks ja huomasin kuinka liikuttunu se oli siitä ja päädyttiiki sit molemmat itkemää. Sit ihan pelkästää seki et pääsin ekaa kertaa lenkille yksin ja muutenki et saan kulkee tääl jo paljon vapaammin ja pärjään jopa ilman karttaa! Monet ihmettelee ku kerron et käyn salilla tai lenkillä yksin, mut mulle ne on omaa aikaa täst kaikesta ja välil on vaa ihanaa olla yksin ja keskittyy omii juttuihin. Koulussa alotin yrittämisen opiskelun suhteen ja oon onnellinen et pystyn opiskelemaa tääl ees jotenki, vaik tuottaaki vähän haasteita ymmärtää esim. matikkaa ja kemiaa espanjaks.. Tosin muuten kieli alkaa jo sujumaa huomattavasti paremmin ja on jotenki vapauttavaa, et voin käydä keskusteluja ilman et joko esitän et ymmärrän tai sitte kysyn joka toisen sanan jälkee et mitä se tarkottaa. Tuntuu et kaikki on muutenki nyt vakiintunu täällä ja oon alkanu sopeutumaa paremmin! 

Mun huonekki alkaa jo olla oma huone, eikä yhtää innosta ajatust siitä et joudun luopumaa tästä sitte ku on perheenvaihto eessä:(

Äiti ja mummi tää kuva on teille!! Vaatteet siististi kaapissa, niin ku aina..

- Iiris